Cocks juhlii Suomen mestaruutta 2013

Dicken kaatui finaaleissa puhtaasti otteluvoitoin 3-0. Viimeinen ottelu Riihimäellä päättyi tylyin lukemin 32-23 (15-10).

Mestaruus oli Riihimäkeläisille vähintäänkin ansaittu. Cocks ei hävinnyt Liigassa kotikentällään koko kautena ja joukkue löi finaalivastustaja Dickenin kauden aikana yhteensä peräti seitsemän kertaa. Viimeksi Cocks on juhlinut mestaruuta keväällä 2010.

Yksi pelin sankareista oli kotijoukkueen maalinsuulla poikkeuksellisesti aloittanut Timo Puhakka.

– Minulla oli todella hyvä fiilis ennen peliä, luotto puolustukseen oli kova. Tiesin että olemme vahvoilla jos hoidan oman työni kunnialla.

Kolmannessa loppuottelussa Cocks oli selkeästi aloitteellisempi, dominoi peliä, pakotti ja ohjasi vastustajaansa mielin määrin molemmissa kenttäpäädyissä. Dickenin päävalmentaja Thomas Lindström oli pakotettu ottamaan ensimmäisen aikalisänsä ajassa 6:57 tilanteen ollessa enteilevästi 5-1. Aikalisä ei kuitenkaan tuonut toivottua piristysruisketta, vaan pallo liikkui edelleen verkkaisesti ja punainen lanka puuttui. Cocks pääsi puoliajalle viiden maalin karkumatkalta.

– Tänään oli hyvä joukkuesuoritus. Joukkuepeli sujui hyvin, niin hyökkäyksessä kuin puolustuksessa. Lopputulos on parempi, kuin mitä syksyllä uskalsi odottaa. Nyt on hyvä fiilis. Ensi kaudelle on vielä paremmat lähtökohdat, kun joukkue on valmiiksi yhtenäinen. Tämä joukkuehan kasattiin verrattaen myöhään ja meillä on mukana peräti kuutta eri kansallisuutta, Kaj Kekki kertoi.

Tuore tyttövauvan isä, Teemu Tamminen tuli valvotun yön jälkeen suoraan synnytyssairaalasta hallille ja näytti nauttivan pelaamisesta täysin siemauksin. Huippuovela, runkosarjan ylivoimainen maalikuningas iski 10 maalia 63%:n tarkkuudella niin laidasta, takaa kuin viivaltakin.

– Tämä on elämäni paras päivä. Paras lahja ei ole pokaali, vaan tyttö. Vähän haikea olo kun ei vaimo nähnyt matsia. Tämä kolmas finaali oli paras peli tällä kaudella koko joukkueelta. Noin isolla erolla voitettiin, mikäs sen hauskempaa, Tamminen mietti.

Uskon puute näkyi vieraiden otteissa alusta saakka, joka heijastui kurittomana pelinä sekä puolustuksessa, että hyökkäyksessä. Cocksin puolustus taas oli tiivis, liikkuva ja agressiivinen. Hyökkäyksessä Tamminen sai mainiosti tukea alati vaarallisilta Kristo Järveltä ja Kristian Janssonilta. Myös nuori Roni Syrjälä oli laidallaan mies paikallaan.

Kun Dicken ei saanut kiriään käyntiin, edes ylivoimalla toisen jakson alkajaisiksi, oli peli taputeltu hyvissä ajoin ennen päätössummeria. Mestaruusjuhlat käynnistyivät kentällä, vaihtopenkillä ja katsomossa. Dickenille viimeinen vartti oli todellista tervanjuontia.

– Tottakai olen pettynyt, finaalipaikka oli hyvä saavutus, mutta olisimme halunneet haastaa Cocksin paremmin. Ei saatu yhdessäkään pelissä kaikkea irti, varsinkaan tässä viimeisessä pelissä. Uskon kuitenkin, että moni on ottanut opikseen ja ensi vuonna olemme valmiimpia, Dickenin käskyttäjä Thomas Lindström summasi.

Maalintekijät
Cocks: Teemu Tamminen 10, Kristo Järve 6, Antti Rogenbaum 4, Kristian Jansson 4, Roni Syrjälä 3, Siim Pinnonen 3, Niko Leikama 1, Ahti Rogenbaum 1.

Dicken: Benny Broman 6, Anton Remy 5, Casimir Stierncreutz 4, Joacim Broman 3, Timmy Thor 2, Mikael Knus 1, Philip Ahlgren 1, Valdar Noodla 1.

LähiTapiola Tähdet

*** Teemu Tamminen, Cocks

**Kristo Järve, Cocks

* Kristian Jansson, Cocks