Miro Koljonen palaa Siuntioon

Kokemusta tarvitaan kaikissa joukkueissa – ja nyt sitä saadaan SIF:iin roppakaupalla, kun Miro Koljonen tekee paluun keltavihreisiin.

Vuonna 1992 Siuntiossa syntynyt ja käsipalloilijaksi kasvanut Koljonen oli jo juniorivuosinaan lahjakas urheilija. Käsipallon lisäksi hänen harrastuksiinsa kuului jääkiekko. B-juniori-ikäisenä nuorten maajoukkuevalmentaja Kaj Kekki vihjasi, että lajivalinta kannattaisi tehdä tulevaisuutta silmällä pitäen.

Tulos on tiedossa: Koljosesta tuli Suomen eniten juniorimaaotteluita (101) pelannut pelaaja. Hän esiintyi sekä menestyksekkäässä 1990- että 1992-syntyneiden maajoukkueessa. Vasenkätisen Koljosen pelipaikka oli aluksi pääasiassa oikea laita, mutta iän karttuessa myös oikea takamies tuli yhä tutummaksi. Miesten maaotteluita hän on pelannut 72 ja SM-liigassa maaleja on kertynyt yli tuhat.

Koljosen edellisellä SIF-kaudella, vuonna 2012, seura voitti A-junioreiden SM-kultaa, ja Miro valittiin Final Four -turnauksen All Stars -joukkueeseen oikeana takapelaajana. Joukkueeseen valittiin tuolloin kolme muutakin SIF:n pelaajaa (maalivahti Mika Malassu, V6 Gustav Svanbäck ja K9 Anton Luuppala), kun taas muut paikat täyttivät Dickenin (Anton Rémy, O6), GrIFK:n (Richard Sundberg, V9) ja BK-46:n (Robin Sjöman, K6) edustajat. Kauden päätteeksi SIF voitti myös ulkokenttien SM-kullan Sjundeå Cupissa.

Viimeisen A-juniorivuoden jälkeen Koljonen siirtyi Kauniaisiin hallitsevan Suomen mestarin HC Westin riveihin. Kauniaisissa hän pelasi, kahta kautta norjalaisessa Fjellhammer IL:ssä (2018–2019 ja 2019–2020) lukuun ottamatta, aina tähän päivään saakka.

Mikä sai Koljosen palaamaan kasvattajaseuraansa?

– Onhan tässä vierähtänyt aikaa muualla. Ajattelin, että kun pelivuosia todennäköisesti on enemmän takana kuin edessä, voisi olla mukavaa palata Siuntioon ja katsoa, miten arki täällä nykyään pyörii. Pitkään samassa seurassa pelanneet tietävät, että tietyntyyppiset rutiinit ovat joukkuekohtaisia, ja niistä tulee arkipäivää – sekä hyvässä että pahassa.

– Jotain ajan kulumisesta kertoo se, että lähtiessäni pelasin SIF:ssä isä-Sjöstedtin (Marcus) kanssa, ja nyt joukkuekaveriksi tulee hänen poikansa Axel. Siuntion joukkueessa vaikuttaisi nyt olevan mielenkiintoinen sekoitus kokemusta ja nuoruutta. Jos tuo saadaan toimimaan, tulos voi olla hyvä.

Mitä kokemuksia tuot mukanasi HC Westistä/GrIFK:sta?

– Ainakin erinäisen määrän pronssimitaleita. Muistan myös ne monet kerrat, kun kohtasimme SIF:n kevään puolivälierissä. Ehkä paras kokemus oli vuoden 2016 finaalisarja, jossa kohtasimme Cocksin – vaikka hopealle jäimmekin. Tuon kauden jälkeen joukkueen nimeksi tuli taas GrIFK. Paljon olen saanut joukkueen kanssa nähdä ja kokea!

Olet pelannut sekä oikean takamiehen että laitapelaajan paikalla. Kumpi on mieluisampi?

– Kyllä tuo takamiehen paikka on nykyisin mieluisampi. Sieltä käsin voi vaikuttaa pelinrakenteluun enemmän, ja myös fyysiset ominaisuuteni sopivat sinne paremmin.

Puolustus vai hyökkäys?

– Hyökkäyspelaaminen on nykyisin mukavampaa. Ennen jako oli aika 50–50, mutta puolustuspelaaminen on fyysisesti raskaampaa kuin hyökkääminen. Kukaan ei tietenkään kiistä puolustuksen tärkeyttä – sillä ne pelit yleensä voitetaan. Kuluneella kaudella kuormitus oli välillä tosi kovaa isojen peliminuuttien takia, mutta valmentaja (Håkon Nerdrum) oli todella hyvä tasaamaan kuormaa esimerkiksi vaihtamalla paikkaani puolustuksessa.

Mitä odotuksia sinulla on tulevalta kaudelta?

– Asennoidutaan uuteen, asetutaan paikoilleen ja totutellaan toimintakulttuuriin. Toivon joukkueelta asennetta, harjoitusintoa ja hyvää suorittamista. Tehdään asiat kunnolla ja pelataan joukkueelle – aivan sama, kuka ne maalit tekee, kunhan niitä tehdään enemmän kuin vastustaja. Nöyryys, joukkuehenki ja pelisysteemin sisäistäminen ovat tärkeitä asioita joukkuelajeissa. En yleensä mieti etukäteen liikaa tulos- tai sijoitustavoitteita.

Parhaat käsipallomuistosi tähän asti?

– Niitä on paljon, mutta ehkä se ensimmäinen miesten maaottelu vuonna 2011, vain 18-vuotiaana Hollantia vastaan Energia Areenalla, on se paras. Unohtumattomia muistoja ovat myös M18- ja M20-EM-kisat P90-maajoukkueen kanssa sekä vierasvoitto Itävallasta EM-karsinnoissa 2016.

Mitä siviilielämääsi kuuluu?

– Asun Mankkaalla yhdessä tyttöystäväni ja pienen koiran kanssa. Päivätyöni on IT-alalla, jossa toimin asiakaspalvelupäällikkönä ja tiiminvetäjänä.

Lähde: SIF:n tiedote