“Selkeä huippu ja tasainen keskikasti” – Aktialiigan valmentajat ovat puhuneet

BK ja Cocks keräävät suurimmat ennakkosuosikin paineet alkavassa Aktialiigassa, ainakin mikäli joukkueiden valmentajia ja pelaajia on uskominen. Jokainen haastatelluista uskoo runkosarjan voittotaistelun olevan kaksikon välinen. Haastajia suosikeilla riittää jonoksi asti, mutta niiden järjestystä tuntuu olevan vaikea arvioida, sillä useammassa joukkueessa ovat muutosten tuulet puhaltaneet lujaa.

Viime vuosien finalistit ovat saaneet pidettyä rivinsä kasassa, ja jatkavat uuteen kauteen hyvin pienillä muutoksilla.  Jatkuvuus takaa myös laadun.

BK-46 lähtee uuteen kauteen selkeämmässä tilanteessa kuin vuosi sitten, jolloin Nico Rönnbergin ja Jac Karlssonin jatkosuunnitelmia saatiin odottaa kauden kynnykselle asti. Karjaalaisten päävalmentaja Andreas Rönnberg pitää joukkueensa vahvuuksina paitsi toimivaa yhteispeliä ja taktista osaamista, myös yksittäisten pelaajien kykyä ratkaista tiukkoja pelejä ”vaikka sitten omin käsin”.

Myös Riihimäellä joukkue on säilynyt lähes tulkoon ennallaan, mikä varsinkaan viime vuosina ei ole ollut itsestäänselvyys. Nyt Bojan Zupanjacin rosteri oli kasassa saman tien kevään finaalien jälkeen. Cocks on myös tapojensa mukaisesti pelannut paljon kansainvälisiä harjoituspelejä, joten riihimäkeläisten lähtötilanne uuteen kauteen on hyvä.

BK:n ja Cocksin kauden alun voimasuhteet selviävät heti liigan avausviikonloppuna, kun joukkueet kohtaavat tuplaottelussa Karjaalla perjantaina 13. ja lauantaina 14.9.

Kirjoittamattomia kortteja

Runkosarjan povataan olevan edellä mainitun kaksikon heiniä, mutta haastajia suosikeilla riittää jonoksi asti. Suosikkien takana tulee ennakkoveikkailujen perusteella olemaan erittäin tasaista. Kolme viidestä joukkueesta on saanut uuden valmentajan ja jokainen niistä lähtee uuteen kauteen nuorentuneella joukkueella.

GrIFK on viime vuosina ollut paperilla vahva, mutta loukkaantumiset ovat sotkeneet kuvioita mitä pidemmälle kevääseen ollaan päästy. Uusi päävalmentaja Håkon Nerdrum on tuonut pelaamiseen uusia tuulia ja harjoituspelit ovat olleet lupaavia. Grani saa myös valmentajien keskuudessa eniten mainintoja BK:n ja Cocksin lähimmäksi haastajaksi.

HIFK jahtaa jälleen ensimmäistä mitaliaan sitten kevään 1989 nyt Robin Karlssonin luotsaamana. Karlssonin joukkue on todella nuori, Aktialiigan aloittavassa kokoonpanossa on vain yksi 1990-luvulla syntynyt pelaaja. Myös kapteenisto lienee liigahistorian nuorin.

SIF on kolmas joukkue, joka sai uuden valmentajan Harry Wikströmin hypättyä ruoriin. Siuntiossa pelaajaliikenne suuntautui enimmäkseen ulospäin, ja materiaali on melko kapea, mutta hankintapuolen Vitali Nenitan pysyessä terveenä SIF:llä on kasassa laadukas avauskokoonpano. Nälkää kylän pojilla varmasti riittää, onhan SIF:n edellisestä mitalista ehtinyt kulua jo viisi vuotta.

Dicken ja ÅIFK menettivät rutkasti kokemusta viime kaudesta, kun runkopelaajia lähti tai lopetti.

Dickenin kohdalla koetut menetykset lienevät liigan pahimmat. Bromanin veljesten manttelia saa sovitella nyt useampikin nuori pelaaja, ja kevään pronssijoukkueen syömähampaan Benjamin Peitsaron suunnattua Saksaan on Ken Sireniuksen jälleen kaivettava silinteristään uusia ihmetekoja. Pronssisijan uusiminen olisi todellinen jymypaukku, mutta kutakuinkin samaa Dickenistä sanottiin vuosi sitten..

ÅIFK:n tarina jatkuu samalla tavalla, mitä se on tehnyt jo vuosia. Aku Kuusiston käsissä on jälleen kokematon joukkue, jonka ainoaksi tavoitteeksi on asetettu paikka pudotuspeleihin. Kevään 2015 jälkeen turkulaisten sijat liigassa ovat olleet 8-8-8-7-7-6-7-7, mutta periksiantamattomuudesta ÅIFK:ta ei voi syyttää. Joukkueen riveistä nousee vuosi toisensa jälkeen uusia tulevaisuuden lupauksia. Kuusiston kommentti “Liigassa on on rutinoituneita joukkueita, ja toisaalta myös nuoria joukkueita” osuu naulan kantaan.

Lue myös