Alexandra Olsson lokakuun tähtipelaaja

Naisten Aktialiiga sai lokakuussa uuden kuukauden tähtipelaajan, kun GrIFK:n maalivahti Alexandra Olssonille jaettiin uran ensimmäinen tähtipelaajatitteli. Valinta oli erittäin niukka, sillä Olssonin lisäksi myös HIFK:n Ella Holopainen sai neljästä pelistä kuusi tähteä. Ratkaisevaksi tekijäksi tuli kolmen tähden ottelut, joita Olssonilla oli kaksi, Holopaisella yksi.

Liigadebyyttinsä GrIFK:ssa kaudella 2015/16 tehnyt ja jo neljä Suomen mestaruutta ja neljä SM-hopeaa saavuttanut Olsson kertoo lokakuun otteluiden sujuneen kokonaisuutena hyvin ja valinnan tuovan lisämotivaatiota.

– Olin aika epävarma siitä, miten kausi lähtisi omalta osaltani käyntiin, koska minusta tuntui, ettei harjoituksissa ollut oikein sujunut niin kuin olisin toivonut. En ehkä ollut saanut niin paljon laukauksia, ja tuntui, etten ollut ihan samassa kunnossa kuin aiemmin. En oikein tiedä, mistä se johtui, mutta siitä huolimatta kausi alkoi yllättävän hyvin, alkukauden kovalla torjuntaprosentilla 41 pelannut torjuntatilaston kolmonen kertoo.

Monissa joukkuepeleissä maalivahdin roolia pidetään ainakin jossain määrin yksilölajina. 27-vuotiaalle Olssonille maalivahdit ovat ehdottomasti osa joukkuetta, jossa kollegalla on tärkeä rooli. GrIFK koki kauden alkaessa ison takaiskun, kun Moa Sjölund loukkaantui. Olssonille oli heti luvassa jopa aiottua suurempaa roolia, ja kenties lisäpaineita..?

– Moa on minulle todella tärkeä ja hän on aina ollut suuri tuki, joten totta kai se on vaikuttanut minuun. Rooli on aika samanlainen kuin keväällä 2024, kun hän oli vaihdossa, mutta nyt se tuntuu erilaiselta, erityisesti koska kyse on koko kaudesta.

– Tunnen ehkä vähän ylimääräistä painetta, ja koska olen aika itsekriittinen, minulle on tärkeää, että pelaan hyvin, torjun palloja ja autan joukkuetta oikeasti. Mutta tiedän, että sekä minä että Sandra (Lundqvist) selviämme tästä – Moan puolesta.

Uusi ykköshaastaja?

Kolme viimeisintä Suomen mestaruutta voittanut GrIFK on tällä hetkellä sarjataulukon kärjessä tasapisteissä BK-46:n, joka aiheutti Granille kauden avaustappion, kanssa. Myös Olsson on huomioinut karjaalaisten nousun vakavasti otettavaksi potentiaaliseksi finaalijoukkueeksi.

– Monet joukkueet ovat olleet positiivisia yllätyksiä tänä vuonna, mutta jos pitäisi mainita yksi, se olisi BK-46. Andreas Rönnbergin kädenjälki näkyy selvästi – joukkue on jo ottanut isoja askeleita eteenpäin. Mielestäni liiga tuntuu muutenkin tänä vuonna tasaisemmalta, mikä on todella positiivista suomalaisen käsipallon kannalta. Monet joukkueet ovat ottaneet kehitysaskeleita, ja se tekee jokaisesta ottelusta haastavamman ja hauskemman pelata.

Oman joukkueensa alkukauden esityksiä Olsson arvioi tyydyttäväksi.

– Se on ollut vähän vuoristorataa. Joissain peleissä olemme pelanneet todella hyvin, toisissa taas vähän heikommin. Meistä on tullut nuorempi joukkue, ja toki sen huomaa, että menetimme useita tärkeitä pelaajia ennen kautta. Se on vaikuttanut meihin, mutta mielestäni kehitymme koko ajan – sekä yksilöinä että joukkueena. Useampi pelaaja on ottanut tänä vuonna enemmän vastuuta, ja se on todella hienoa nähdä. Tuntuu, että rakennamme yhdessä jotain vahvaa ja että joukkue kasvaa peli peliltä.

GrIFK:lla ja Olssonilla oli lokakuun ohjelmassa neljä ottelua, jotka kaikki päättyivät voittoon.

– Lokakuun alku oli meille vähän vaikea, sekä hyökkäyksessä että puolustuksessa. Mutta kuun loppua kohden peli on näyttänyt paljon paremmalta — olemme löytäneet yhä enemmän takaisin omaan peliimme, ja tuntuu, että olemme oikealla tiellä.

Debyyttikautensa jälkeen Olsson siirtyi HIFK:hon, jossa hän pelasi liigaa viisi kautta ja piipahti myös pariin otteeseen divarien puolella HIFK/Planetsissa ennen paluuta Graniin hän kaudelle 2022/23, jossa nasahti heti kultaa. Liigan All Stars joukkueeseen hänet valittiin myös mestaruuteen päättyneen kauden 2023/24 päätteeksi. Maalivahdiksi hän päätyi kokeiltuaan pelaamista sekä kentällä että maalissa.

– Aloitin käsipallon pelaamisen 7-vuotiaana. En muista ihan tarkalleen, mutta taisin alkaa pelata maalissa kun olin E- tai D-tytöissä, joissa pelasin vuorotellen sekä kenttäpelaajana että maalivahtina. Olihan se aika hauskaa tehdä maaleja, mutta jotenkin lopulta jäin maalivahdiksi, ja se sujui oikeastaan aika hyvin. Olen ollut myös partiossa ja pelannut jalkapalloa, mutta lopulta päätin keskittyä täysin käsipalloon.

– Sanoisin, että vahvuuksiani ovat hyvä rauhallisuus ja kärsivällisyys. Sijoittumiseni on hyvää, ja osaan lukea heittoja, erityisesti yhdeksästä metristä, ja odottaa oikeaa hetkeä. Olen myös hyvä antamaan syöttöjä nopeisiin vastahyökkäyksiin, ja yritän kommunikoida ja ohjata kenttäpelaajia mahdollisimman paljon, sekä puolustuksessa että paluussa omiin.